torstai 15. syyskuuta 2016



maltillisesti
miellän jokaisen äänteesi

äännän välittömästi kanssasi
kärkevästi, painokkaasti, vaateliaasti

unisesti joskus
toisinaan yksin

puntaroin,
maistelen, järjestelen, anelen, panikoin, vakuuttelen,
luovutan, rauhoittelen, sulkeudun,
järkeilen, oikeutan, kadotan.
Ilma seisoo; värittömät sanat täyttävät tilan, materiattomat, tunnuttomat, välttämättä kaiuttomat; taistelevat pysyäkseen tässä maailmassa, tullakseen edes kerran kuulluiksi, impulsseissa, keskuksissa kimpoilevat tavut ja lauseopin kuoppiin asettuvat mielikuvat, harmaasävyiset tunteet, jotka joskus aamuöisin voi melkein maistaa ennen kaiken virran vääjäämätöntä alkua ja huutojen ponnettomuuden kuristusta; tätä ääntäni et koskaan kuule. Minäkin vain yritän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti