.

          leιjuu

Ö     Ü

[Kaksi kuulaa ilmaan kohonneen kuopan reunalla. Jokainen on hyljeksitty.] 

 

h ha hal hal k hal ko hal ko v hal ko va al ko va al ko va l ko va ko va o va va a

ideän äihe


eihä, ehä! eihän? ei häir. 
ähis: ei jäi

eikä elä elän elät

imeä emäs äimet

äine

ei näin - eipä epä-äipen ei päin epär. epäs äpit

erä eräs äris 
etä-ietän ei täit 
eväs eivät evät

Dei-hän

del Ä: däm’it!

den är ”diepä däipe däpin diepän deipäs däpit“
häiden heidän hädin heidät hehän hei jäin hikeä häkit
hileä heilän heiläin hälis


He-män (hi-meäs) & Hämis

 
heinä heinän hei näin hei päin her Är heräs hei räit 
hei täi hietän heitän
häive häiven häv’it
jäiden
 
jiejäjäijejijeäjeijäjeijäijejäjäji
jekä jäkis

jäi: me, jämi, jeimär, jim eät
jäinen jänis
järin jäisen jätin jätit
keidän? keidät?
kehä: keihäin kehän keihäs kehät
käki kiekäs
kimeä
keinä?

kipeän kipeät kepät & käpit
kierä käire kierärkäirerkireärkeirärkeiräirkerärkärir käris kireät kerät
kesäkäsi Käiser/Keisär
keitä? ketä keitän?

kiveä kävi - kiveän kävin - kevät kävit

ledä lädi liedän läiden
lähi- lie hän lähin läjin läike läkin
lieläläilelileäleiläleiläilelälälilielän

”le mät”: l’ämit, lineär, l’einär, le inäir, le när

 
lipeäleipä/ läpi lipeän/ leipäin lepän

leitä

>>lieväs läives<<. lievät leivät, levät (läv’it!), meidän mädit
mehän, mie jä meijäi, miejän mäijen
mäki
mä imen meinä mepä märin
me isäinmäises mätimetäs
näiden

nehän niheät neihät nähit
näki näkin

nimeä. [neim’äit] näimer-niemäs-neimät

näine nenän
nepä näpin nepäs näpit
näire nieräs näsit
 
nätin näive

päiden
pähis piheät
pikeä peläs…
pimeä


penäpäinen pienät
>>pierärpäirerpireär peirärpeiräirperärpärir<<, päris perät
pesäpäisen

pietä peitä petä päti pietàn peitän

rehäs rähis: riehät räihet riheät reihät

reijät {re: ikä}
ripeän räpin repäs

re / r / är

rätit: rievä
siedä säiden se idän sedän se-där
sehän sähis: siejäs säijes sijeäs seijäs seijäis
sekä säkin >>se, kär, sikeät säkit!<<

sileät selät

säinen sineän sen Ä:n sineät seinät

sepä sepän seipäis säpit
sierä

seis Ä!

sis. eäs, säiset siseät seisät
seitä setä sätit
sievä siveä seiväs

tiedän täiden teidän tädin tiedät teidät tädit tiehän tehän tiheät täkit tienä teinä täinen tenän täpit

terä terän terär - teräs täris

täisen
tietä teitä tetä täti
viedä: vedät (vähi-) viehän vähin viehät viejän viejät

väike {vikeä veikä veikäi} väkiviekäs

vielä väli

viemä: vei näin viepä veipä vei päin

vireä väri

-väisen

väite: vietän vievät veivät

Päähänpinttymä


Hapertuva jälki                         viekas tapahtumien kulku

  kutsuvat toisia                                     polveileva

takertuva mieli:                                   vihjaileva tahto:

        mahdollisia                        maailmattomia

  katsovat

katoavat,

  vetävät puoleensa, ohjaavat toisaalle, työntävät ulos

 ja takaisin tilaan

     sitovat itsensä         vuotavat ympäristöön

      sitovat itseensä;

   iskostavat

välittömiä, välinpitämättömiä, pitelemättömiä, yhtäpitäviä aavistuksia

        häipyvät, vaativat

                 vaalivat

            yhteensopimattomien mielteiden

                                 ajelehtivia kysymyksiä

                      tarkoittavia, tunnustelevia

   sykkivät

  yskivät, keskustelevat, vaikenevat

                 samasta asiasta yhteisestä syystä

                                        kutovat

                           kurovat

   vetoavat, voimistuvat, vavahtelevat

                      limittyviä, ulottuvia, laskostuvia,

                  vetäytyviä, punoutuvia

puristuvia ajatusten tahteja

Runo on alun perin kirjoitettu 
Emma Luukkalan teosten yhteyteen.

Armi Teva ja Emma Luukkala: Päähänpinttymä

26.05.-18.06.2017 Myymälä2