[KUULUSTELU III]

Tätä tämä tuottaa, ruokaa.


Sulkivat minut ulos omasta mielestäni. En oikeasti niele lääkkeitä mutten siltikään pääse takaisin sisään.


Tulkinnanvaraista ruokaa.


Sulkivat työpäätteeni silmieni edestä. En oikeasti tiedä keitä he ovat, ehkä valvontavirastosta tai sitten kollegoitani.


Kulkutauteja vai vihkaa?


Roiskimme toistemme päälle lauhdevesiä kaikkien niiden pitkien iltojen aamuna.


Kohtelin itseäni kaltoin vuosia ennen kuin opin välttelemään selkääni.


Tervattujen muistelmien tuntua.

 
Jälkiruoka ei jäähdy samalla tavalla sinua lainkaan vähättelemättä.


Jokainen askel taltioitiin tienpintaan puolustusvoimien opeilla kantapää edellä.


Läntisellä omallatunnolla hyvä.


Raekuuro rytmitti viekkauksien suomustamista mieleni vieressä.


Vähänkään arvaamalla ilmaa saattaa halkoa muualta kuin keskeltä.


Hytistä ei löytynyt tarpeeksi todisteita. Silti juoksimme pakoon mahdollisimman huomaamattomin harppauksin.


Kurottelevaa hyytelöpunosta.
Valtaväestön suosimien huvien joukossa olin vähiten haluttu.


Rajuilmalla karjuimme lattialankkujen alle. Sitä elämää.


Vyöttämättä jääneet löysivät itsensä kuin ulkoa käsin.


Sermi on verhoa vankempi, he vakuuttivat minulle sänkyni vieressä. Ehdotin pensasaitaa.


Maanvyörymä peitti hattuni.


Kolahtelevat pirskeet, he tärisivät riemuissaan, raskasvesi.


Ei tästä tyytyväistä asiakasta leikkelemättä tehdä.


Vähän niin kuin olisin ollut menemättä taaksepäin.


Rangaistusvankisiirtolan reseptillä.


Maattuani kaksitoista päivää nousin ja muistin selkäni, jonka nauru alkoi välittömästi käydä hermoilleni.


Tuttavallisesti nostamalla hattuani.
Ähkystä pahoillaan ja äh kysta!He lipuivat käytävillä ja parveilivat jokaisessa hämärässä nurkassa. 


Työturvallisilla tyynyillä.


He löivät vetoa hengestäni vaikka kuinka puuskutin.


Kerran leikin olevani hengissä huonoin seurauksin ilman loppua.


Uunijuurekset jäivät mantereelle. Tavoitimme aina silti niiden tunnelman.


Yhtä kaikki olisin halunnut jatkaa kuuriani.


Puuhun on lopulta helpompi kaivertaa kuin kankaaseen.


Mallikas toimialan vaihdos syyhysi edelleen.


Käsittämättömällä tarkkuudella tietoja lapsuuteni homeviljelmistä. Kasvotonta väkeä.
Köysi repeytyneistä vaatteista.

Rintauinnin kuivaharjoittelusta märkänä vaapuin ruokalaan.
Mullassa kasvavia rukouksia.



Väistämättä paras.




Messinkinappien elvyttämö viimeisten tarinoiden näyttämönä. 


Turvallisin vaihdos on samansuuruinen ja -suuntainen.


Leikkiin lopettaneiden maailma pysyi turvattuna.


Syyttömien aika on aina monipolvista.


Ilman uskomattomia painonvaihdoksiakin halu jatkaa pysyi oikealle kallellaan.


Vaikka he kuinka ravistelivat, heiluin tuulessa.


Ihmiskehon kestävä balusteri natisi.


Viimeiset kasvottomat naamiot venyivät tunnustelemaan imusolmukkeitani.


He tulkitsivat ruoasta kuolemani.


Vuoroin tulilla. Pakkasen kestäviä päiviä.
Tuon tuolin tuon tuo lintu ontu olin.


Puusäleitä kaiken hiomisen jälkeenkin. Selkä palasi elämääni.


Lähtö oli airoa vaille kaksi. Viimeistään aika ratkaisee ongelmat.


Hytistä nyt syyttä suossa.


Sain kukattomien ketojen ojista vatsantäytettä.


Kosteus ilman uskomattomista ominaisuuksista tärkeimpänä.


Kompastun lyhytnäköisyyteeni. Aina kasvot edellä.


Olinko sittenkin aikani? Päivänne ovat vaivihkaa rajatut.