Katto aina roikkuu
itseään alempana tämänkaltaisissa tiloissa.
Lattia on jotain
kummallisen johdonmukaisen etäistä, seinät häviävät
ikkunoille, rapina kantautuu
läpi kerrosten, hajaantuu, kumenee,
ohenee, värittyy matkalla katutasosta katolle.
Katto aina roikkuu
itseään alempana
sanat sitoutuvat
sanoihin
kulku virittyy
maanläheiseksi
yhtä etäiseksi kuin
lattia
Kumahtaa, askeleita
katossa; olen tässä; narahtaa, kantautuu takavasemmalta,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti